Sivut

maanantai 26. helmikuuta 2018

Elämän pieniä iloja

Ollaan päästy nauttimaan talvisista ja aurinkoisista päivistä koko poppoon kera, kyllä vain! Diivan tilanne on taas ottanut pienen edistysaskeleen, jonka johdosta se on päässyt ensimmäisille lenkeille mukaan. Toki lenkeillä edetään Diivan ehdoilla, mutta ai että miten kivaa meillä on ollut!


Pidemmät lenkimme suuntaavat yleensä pellolle, sillä siellä Diivan on turvallisinta ulkoilla. Lyhyemmät ulkoilut (5-10min) sekä pissatukset toteutetaan kuitenkin läheisessä metsässä.

Diiva on jaksanut lenkkeillä paremmin kuin uskoin. Ainoastaan ensimmäisen "kunnon" lenkin jälkeen se meni itsenäisesti nukkumaan parin tunnin unoset, mutta muilla kerroilla virtaa on riittänyt lenkin jälkeenkin.


Diiva ei ole halvaantumisen jälkeen nähnyt riistaa ollenkaan, enkä vielä voi sille kokonaista varista näyttää, sillä sen kantaminen on toistaiseksi vielä liian haastavaa. Päätin sitten askarella siipidamin, jolla voitaisiin taas palailla riistan pariin.


Diiva oli siipidamista todella innoissaan ja noutikin sitä aikamoisella innolla. Ja mikä parasta, neiti muisti vielä miten noudoissa toimitaan, vaikkei olla niitä päästy nyt treenailemaan.


Diivan sosiaalistaminen aloitellaan uudelleen pikku hiljaa. Kävimme viikko sitten Tikkurilan juna-asemalla ja kyllähän siinä pienellä tollerilla meinasi mennä pupu pöksyyn. 

Ollaan käyty samaisella juna-asemalla (vieläpä ruuhka-aikaan) Diivan ollessa n. 4kk, eikä paikka hätkäyttänyt sitä silloin millään tavalla, vaan se oli kovin kiinnostunut ympärillä tapahtuvasta.

Huomaa, että Diiva on elänyt melkein kirjaimellisesti neljän seinän sisällä. Sen elämä on rajoittunut kotiin, "pikkumetsään" ja eläinlääkäriasemalle 3kk ajan, joten onhan tässä pieni työmaa tutustuttaa neiti takaisin tähän muuhun maailmaan kun rupeaa nämä teinimörkövaiheetkin pukkaamaan päälle.


(videon kaikki pätkät kuvattu puhelimella, joten laatu sen mukaista)

Pääsimme viikko sitten vihdoin eroon kortisonista. Viimeiset 4-5 viikkoa Diiva söi kortisonia 5mg joka kolmas päivä, eli määrä oli jo kovin maltillinen, joten hyvillä mielin jätettiin se nyt kokonaan pois.

Toivottavasti Diiva saa elää jatkossa kortisonitonta elämää ja sen toipuminen halvaantumisesta jatkuisi yhtä hienosti kuin tähänkin asti. Jospa kesällä eleltäisiinkin jo mahdollisimman normaalia arkea.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti