Sivut

maanantai 29. tammikuuta 2018

Mitä meille kuuluu?

Mistähän sitä edes alottaisi...
Jospa aloitetaan kerrankin Didistä. Silloin 8. marraskuuta, kun tiesin Diivan menevän selkäydinpunktioon, pyysin vanhempiani ottamaan Didin loppuviikoksi hoitoon. Enpä silloin arvannut että tämä hoitojakso tulisikin kestämään "hiukan" pidempään. 

Kun Diivan tila romahti selkäydinpunktion jälkeen, elimme koiratonta arkea, mikä oli todella omituista ja aika raskastakin. Mutta koska suru ja huoli Diivasta olivat niin voimakkaat, tiesin etten pystyisi panostamaan Didiin riittävästi, joten sen oli parempi olla vanhemmillani. Onneksi he asuvat 15 minuutin ajomatkan päässä, joten Didiä pääsi aina hellimään ja lellimään kun siltä tuntui.


Viikko sitten Didi palasi kotiin, kun äitini lähti ulkomaan matkalle. Sovimme, että mikäli kaikki sujuu hyvin Didi jää. Tottakai Didin kotiintulo himpun verran vaikeutti meidän arkea, mutta siitä ei voi kyllä Didiä syyttää, sillä vaikka Didi osaa toimia juuri niin kuin sanotaan, niin Diiva ei...

Nyt kun olemme 2,5kk eläneet vain Diivan kanssa, Didin helppous arjessa on korostunut. Vaikka aina olen ollut tietoinen siitä, miten helppoa arki Didin kanssa on, niin nyt sitä osaa arvostaa vieläkin enemmän. Oli ihanaa saada rouva takaisin kotiin ♥


Diiva taas, noh, hän on itsestään riippumattomista syistä vähän hankalassa tilanteessa, sillä neidillä on edelleen ehdoton riehumis kielto. On välillä aika rankkaa elää koiran kanssa, joka uhkuu elämänintoa, muttei saa sitä purkaa niin kuin yleensä tuon ikäiset purkavat. Ei saa leikkiä kamujen kanssa, ei saa juosta metsässä, ei saa ylipäätään juosta, hyppiä tms... Huoh... Kaiken pitäisi olla hallittua ja kontrolloitua. Toivottavasti pian päästään siihen tilanteeseen, että voidaan edes vähän vapaammin elää.

Diivan tilanteessa on tapahtunut viime päivitykseen verrattuna paljonkin kehitystä. Suurin ero entiseen on tapahtunut Diivan liikkeenhallinnassa. Diiva ei enää kaatuile tasapainon pettämisen takia, vaan pystyyy itsenäisesti kävelemään ja tekemään tarpeensa ulkona. Käytämme siitä kuitenkin usein "Bambi jäällä"-sanontaa kuvaamaan ihmisille, millaista sen liikkuminen on. Diivan innostuessa liikkuminen on selkeästi holtittomampaa ja neitiä pitääkin silloin aika tomerasti toppuutella.


Tällä hetkellä ulkoilua on n. 4-5 kertaa päivässä ja kerrallaan ulkoillaan max. 8 minuuttia, puolet ajasta ravaten ja puolet kävellen. Kerran päivässä saamme myös käydä 1-2 minuutin ajan metsässä epätasaisella pohjalla kävelemässä.

Varsinainen jumppa tehdään 4 kertaa päivässä, joka sisältää istu-seiso-maahan vaihtoja sekä takaraajojen nostelua Diivan seisoessa. Uusina juttuina aloitetaan korokkeen ylitys ja kavalettiharjoitukset sisällä, heti kun saadaan hankittua tarvittavat apuvälineet.

Saamme myös omaksi iloksi tehdä "tokoa", siis hyvin yksinkertaistettua tokoa... esim. paikkamakuu, sivulletulot (tätä tehtävä myös oikealle puolelle symmetrisyyden takia), istu-maahan vaihtoja ym.



On myös päiviä kun tehdään vähemmän, sillä perheeseen kuuluva 11kk ikäinen taaperokin vaatii oman huomionsa. Toivottavasti kuitenkin kaikki tämä tehty työ kannattaa ja Diiva jatkaa toipumista. Pidän toiveita yllä, että kun päästään kortisonista kokonaan eroon, saadaan Diivan tilaa taas parempaan suuntaan, kun kortisoni ei ole tuhoamassa kroppaa. Tällä hetkellä Diiva syö 5mg Prednisolonia, joka kolmas päivä ja toivottavasti parin viikon kuluessa voidaan jättää se kokonaan pois.



Mutta aika se vaan kuluu, sillä tänään rakkaat Sukkulat täyttävät 8kk! Ihan uskomatonta, että aikaa on kulunut jo niin kauan siitä kun he saapuivat tähän maailmaan. Ensi kuussa nämä ovatkin sitten jo virallisesti junnuja!

Diiva, Vippi, Aava ja Kingi pari päivää ennen luovutusta ♥

Diivaa lukuunottamatta kaikki ovat kasvaneet ja kehittyneet hyvin. Pojat huitelevat korkeudessa n. 50cm lukemissa ja painoa on 17-18kg. Aavan korkeutta ei ole mitattu, mutta silmämääräisesti veikkaisin sen olevan 45-46cm ja painoa sillä on 14kg. Diiva on porukan sintti (kortisonista johtuen) painaen vain 11kg ja korkeutta sain juuri ja juuri 43,5cm.


Kingi on päässyt useaan otteeseen jäljestämään haavakkoa ja onkin osoittautunut siinä varsin toimivaksi tyypiksi nuoresta iästä huolimatta! :) Kingi on ehtinyt käydä myös pentunäyttelyssä Helsingin messukeskuksessa ja kotiin tuomisina oli KP ja ROP-sijoitus kivalla arvostelulla ♥

Kingi
© Johanna Nikkola

Vippi taas on päässyt jo vaikka mihin perheen harrastuksien parissa, eikä sitä hälinä häiritse. Siinä onkin varmasti yleisön ihanin kannustaja! Vippi on päässyt myös kokeilemaan Nose Workia ja osoittanut hänkin olevansa varsin hyvä nenän käyttäjä :)

Vippi
© Lotta Brännkärr

Aavan näinkin tuossa muutama viikko takaperin kun kävimme Didin kanssa Lahdessa vierailulla. Aava on kasvanut ihan mielettömästi, oli turkkia ja massaa. Diiva olisi sen vierellä näyttänyt aikamoiselta koipeliinilta. Virtaa neidissä on edelleen enemmän kuin pienessä (tai vähän isommassakin) kylässä, mutta osasi neiti rauhoittuakin vaikka kylässä oli super mielenkiintoinen taapero. Aava on päässyt tutustumaan agilityn alkeisiin ja onkin aikamoinen raketti radalla!

Aava

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti