Sivut

perjantai 8. joulukuuta 2017

Elämä tosiaan voi muuttua silmänräpäyksessä...

Kuukausi sitten meidän elämä koki aikamoisen käänteen. En ole tätä ennen saanut aikaseksi kirjoittaa asiasta tänne, sillä kyseessä on sen verran rankka kokemus, että vielä nytkin ensimmäisen viikon taistelun muisteleminen nostattaa tunteen voimakkaasti pintaan.

Mistä kaikki alkoi? 
Kävimme sunnuntaina 29.10 Lahden pentunäyttelyssä, jossa kaikki oli vielä hyvin. Seuraavalla viikolla Diivan olemus muuttui hieman väsähtäneeksi ja keskiviikkona (1.11) kun kävimme yhteislenkillä Diiva ei riehunut tuttuun tapaan tämän toisen koiran kanssa vaan leikkitapa oli vaisuhko.

Torstai iltana mittasin Diivalta lämmön, kun se oli edelleen vähän väsyneen oloinen, lampöä oli 39,0°C. Perjantaina lämpö sitten nousi 39,5°C, joten lähdimme käymään eläinlääkärissä. Diivalta otettiin verinäytteet ja huomattiin että tulehdusarvot olivat koholla (70,2). Yleistutkimuksessa Diiva aristi hieman vatsan tunnustelussa, mutta sitä ei tällä kertaa tutkittu sen enempää. Diiva sai tulehduskipulääkettä ja sovittiin kontrolli maanantaiksi, jolloin oli tarkoitus myös saada pissanäyte otettua. 

3.11 eläinlääkärin vastaanotolla

Diiva olikin pari päivää parempi, kunnes sunnuntai iltana vointi taas meni hieman huonompaan. Maanantain kontrolliajalle ei saatu pissanäytettä, kun mieheni meni vahingossa päästämään Diivan pissalle vain hieman ennen lähtöä. Eläinlääkärissä Diivalta otettiin taas verinäyte ja tulehdusarvot olivat kohonneet entisestään (126,2). Lämpöä oli 39,9°C. Diivasta otettiin röntgenkuvat, jotta voitiin poissulkea keuhkokuume, jonka jälkeen Diiva jäi teholle nesteytykseen.

Nesteytyksen ja tulehduskipulääkkeen avulla Diiva piristyi huomattavasti ja olikin jo lähes oma itsensä. Saimme Diivalle antibioottikuurin ja lähdimme kotiin. Tiistaina touhuttiin jo ihan normaalisti ja ehdinkin jo huokaista helpotuksesta, liian aikaisin...

Tiistaina 7.11 leikittiin normaaliin tapaan

Keskiviikko aamuna (8.11) Diiva ei heti noussut ylös kun kutsuin sitä, lähdin juoksu jalkaa etsimään puhelinta ja sillä välin Diiva olikin jo jalkeilla. Mittasin lämmön ja se oli 40,2°C, joten lähdimme siltä seisomalta päivystykseen. Tulehdusarvot olivat nousseet huimasti, ne olivat jo 179,5! Yleitutkimuksen aikana puhe kääntyi mahdolliseen autoimmuuni epäilyyn ja päätimme, että Diivalta otetaan selkäydinnäyte. Voi kun olisi ollut kristallipallo tuolloin käytössä... Diiva jäi teholle nesteytykseen ja sille varattiin aika selkäydinpunktioon 15:30.

n. 16:30 minulle soitettiin ja kerrottiin että näytteenotossa saatiin talteen vain veristä nestettä, vaikka he yrittivät kaksi kertaa näytettä ottaa. Jäimme siis odottelemaan Diivan heräämistä, että saataisiin neiti kotiin. Kahdeksan aikoihin minulle kuitenkin soitettiin, ettei Diiva ollut vieläkään oikein herännyt nukutuksesta ja eikä ollut alkuun hengittänyt itsenäisesti. Tilanne oli todella huono. Puhelun jälkeen oli vaikea ymmärtää, mitä ja miksi näin tapahtui.

Puolen tunnin päästä minulle soitettiin uudestaan:
"Hei, anteeksi vielä että häiritsen, unohdin kysyä että onko meillä hätä eutanasia lupa jos tilanne heikkenee yön aikana?"

Tämän lauseen jälkeen romahdin täysin, en pystynyt heti vastaamaan, mutta sain lopulta soperrettua, että tottakai on hätä eutanasia lupa, en halua että Diiva kärsii yhtään enempää. Hetken kokosin ajatuksia ja kysyin, voisinko tulla katsomaan Diivaa, ja onneksi sain. Puhelun päätteksi itkin hetken ihan hervottomasti, jonka jälkeen kokosin itseni ja lähdin ajamaan Diivan luokse.

Diiva 8.11 illalla. Pieni reppana ♥ ;(

Itkin koko ajan ollessani Diivan luona ja kerroin sille mitä kaikkea tekisimme sitten kun se toipuisi. En muista kauan olin Diivan luona, mutta lähtiessäni, rukoilin Diivan puolesta. En sitä kovin usein tee, mutta tällaisena hetkenä, se oli ainoa asia mitä pystyin tekemään.

Koko yön pelkäsin että puhelin soi, nukuin hädin tuskin silmänräpäystäkään. Soittoa ei kuitenkaan tullut, joten tiesin Diivan vielä taistelevan henkensä puolesta. Eläinlääkäri soitti minulle torstaina puolenpäivän aikoihin ja pudotti uuden pommin. Diiva on neliraajahalvaantunut epäonnistuneen selkäydinpunktion komplikaationa. Miten huonoa tuuria voikaan olla matkassa. 

Ell sanoi, ettei Diivaa voida vielä ruokkia kun sen nielu ei toimi normaalisti, joten tällä hetkellä mentäisiin pelkällä nesteytyksellä. Pari seuraavaa päivää näyttäisivät mihin tilanne etenee. Lähdin taas katsomaan Diivaa.

Diiva oli edelleen aika tokkurainen, mutta ihan himpun verran "pirteämpi" (jos nyt niin edes voi siitä olotilasta sanoa) kuin edellisenä päivänä. Samana iltana Diivan tila oli kuitenkin hieman huonontunut. Diiva oli hengitellyt tiheämmin ja siitä oli otettu keuhkokuvat, joissa oli havaittu pientä tiivistymää. Keuhkokuume olisi tässä tilanteessa kohtalokas, mutta epäilivät tiivistymän johtuvan jatkuvasta makaamisesta. Diivalla oli yöllä myös rytmihäiriöitä, mutta lääkityksellä ne saatiin kuriin. 

9.11 tilanne oli vielä erittäin kriittinen

Perjantai aamuna tilanne oli onneksi kuitenkin taas hieman parempi. Lämpöä ei ollut ja tulehdusarvot olivat laskeneet 51. Diivan nielun toiminta oli myös parantunut sen verran, että olivat laittaneet nenämahaletkun ja sitä kautta Diiva sai vihdoin hieman ravintoa. 

Diivan jalkoja alettiin liikuttelemaan sekä nipisteltiin varpaan väleistä reaktion toivossa. Kun kävin katsomassa Diivaa huomasin muutoksen parempaan. Sen katse oli jo enemmän läsnä ja näin sen pari kertaa hieman venyttelevän. Sykkeet Diivalla oli edelleen koholla, muttei niin pahasti, että vaatisi mitään muuta toimenpidettä, kuin seurantaa.

10.11 vihdoin saatiin nenä-mahaletku laitettua. Sykkeet olivat myös tarkkailussa.

Lauantaina Diiva liikautti päätään ja heilautti pariin kertaan häntää kun menimme mieheni kanssa katsomaan sitä. Diiva myös reagoi nipistelyyn, vetämällä jalan selkeästi koukkuun! Minulla oli taskuun jääneitä nameja, jotka Diiva havaitsi ja hoitaja antoi luvan antaa yhden koemaistiaiseksi, Diiva söi namin ongelmitta! Saatiin myös ensimmäistä kertaa sylitellä tuon pienen taistelijan kanssa ♥

11.11 sain Diivan ensimmäistä kertaa kunnolla syliteltäväksi ♥
Diiva sai myös maistaa ensimmäistä kertaa itse kiinteää ruokaa tapahtuneen jälkeen.

Sunnuntaina toin mukanani hoitajan pyynnöstä lelun ja damin, jotta saataisiin ärsykkeitä luotua ja mahdollisesti enemmän liikettä. Ja kyllähän Diiva selkeästi innostui leluista, mutta eihän se mihinkään liikkunut, yritti kyllä selkeästi, mutta kroppa ei totellut.

Maanantaina saatiin Diivalta nenä-mahaletku pois ja Diiva sai syödä ruokansa itsenäisesti. Fysioterapeutit aloittivat harjoitteet Diivan kanssa ja heti oltiinkiin havaittu pientä reaktiota lantion seudulla. Diiva nosti myös päätään vihdoin lattian pinnasta ylös.
Tästä eteenpäin fyssarit kävivät useamman kerran päivässä Diivan luona tekemässä harjoitteita. 

14.11 lelut oli taas mukana

Edistystä tapahtui joka päivä ja torstaina 16.11 saatiin viimeinenkin letku irti Diivasta (katetri). Pääsin samaisena päivänä juttelemaan fyssarin kanssa ja käytiin Diivan kuntoutusta ja tulevaisuuden näkymiä läpi. Diivasta ei harrastekoiraa tule, kotikoiraksi se varmasti toipuu. Tämä tieto järkytti hieman, sillä kyseessä on kuitenkin hyvin aktiivinen koira. Didiltä onnistuisi kotikoirankin rooli, mutta Diivalta... saa nähdä...

21.11 reipas pieni ♥

Kävin Diivan luona joka päivä ja vihdoin viime viikolla, kolmen viikon sairaalajakson jälkeen, saimme Diivan kotiin. Diiva käy eläinsairaalalla edelleen "päivähoidossa", sillä en pysty hoitamaan sitä arkisin yksin taaperon kanssa.

Edistystä on tapahtunut ihan mielettömästi ja toivotaan, että Diiva kuntoutuu niin, ettei se joudu kärsimään kivuista ja pystyy elämään onnellista elämää.

2.12 pari päivää kotiutumisesta



Olen mielettömän ylpeä Diivan edistymisestä, ei ollut kovin kaukana se tosiasia ettei Diiva olisi enää koskaan päässyt kotiin. Toivotaan, ettei muita vastoinkäymisiä elämä tuo tullessaan, sillä tässä oli mielestäni ihan riittävästi yhdelle pienelle sisupussille. Rakas ja reipas pieni Diiva ♥





Toivottavasti tekstistä saa jotain tolkkua. Viimeisimmistä viikoista en kirjoittanut niin tarkasti, kun edistystä ei tapahtunut niin suurin harppauksin. Joka päivä mentiin kuitenkin hieman parempaan suuntaan :)
Kaikki kuvat ja videot on kuvattu puhelimella eli laatu sen mukaista.

2 kommenttia:

  1. Huh, kamalia hetkiä ollut teillä ja toki itse pennullakin. :( Mitään suoraa syytä koiran heikkenemiseen ei ilmeisesti ole löydetty? Epätietoisuus on kyllä ikävä olotila. Oikein kovasti toipumistoivotuksia pienelle potilaalle, toivottavasti on jo edelleen parempaan päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoisissa pohjamudissa tässä on ryvetty, mutta onneksi Diiva on ollut super reipas <3 minun silmissäni tässä on käynyt jo jonkin sortin ihme, että se ylipäätään on vielä elossa, sen verran huonolta tilanne näytti selkäydinpunktion jälkeen.

      Varmuutta Diivan alkuperäiseen oireiluun ei saatu, mutta epäillään että kunnon heikkeneminen johtui autoimmuunisairaudesta.
      Mitä ikinä olikaan, toivotaan ettei ne oireet enää palaa ja Diivan kuntoutus etenee hyvin loppuun asti :)

      Diivan edistyminen on nyt hidastunut, mutta se on kuulemma normaalia tässä vaiheessa.
      Yritän mahdollisimman pian kirjoitella Diivan uusimmat kuulumiset tänne :)
      Kiitos tsempeistä! <3

      Poista