Sivut

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kiirettä pitää!

Aloin jo alkuviikosta kirjoittaa yhteenvetoa kuluneista kuukausista, mutta teksti oli sellaista sekamelskaa ettei siitä meinannut saada allekirjoittanutkaan selvää! Yritetääs nyt uudelleen aihealueittain, jospa siitä sitten saisi edes jonkun tolkun :D

Näyttelyt

Käytiin pyörähtämässä Imatran KV näyttelyssä maaliskuussa Hennan ja Niilon kanssa. Aikataulu petti ja oltiinkin viime tipalla paikalla. Didi esiintyi jälleen hienosti ERI:n arvoisesti ja oli lopulta AVK2. Mitään kuvia ei valitettavasti tältä reissulta ole.

Arvosteli kuului näin:
"Pitkälinjainen hyvin narttumainen, sopiva luustoinen ja hyvin käyttäytyvä narttu. Hyvä pää ja ilme. Sopivasti kulmautunut, hyvä runko. Etuosa tulisi olla tiiviimpi. Riittävän yhdensuuntainen takaa. Erittäin hyvät sivuliikkeet."

Kävimme myös pitkästä aikaa pyörähtämässä mätsäreissä, sillä käytiin kaverin koiran kanssa treenaamassa kehäkettuilua. Esitin molemmat koirat ja molemmat ansaitsivat punaisen nauhan. Punaisten kehässä Didi lopulta viides.



Agility

Edelleen treenit jatkuu ja nyt viimeisimmistä treeneistä jäänyt mielettömän hyvä fiilis. Didi on ollut kiva ohjattava ja ehkä mullakin rupeaa jo joku lamppu syttymään. Toki mulla vielä pitkä ja kivinen tie edessä mm. siinä etten sekoa omiin jalkoihini! Viimeisimmissä treeneissä meinasin nimittäin vetää naamalleni kun juoksuvalssasin (oikeasta termistä ei varmuutta, mutta ehkä tuon ymmärtää?). Mutta ehkä ne jalatkin jossain vaiheessa löytää oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Didi kehittyy tasaiseen tahtiin ja sen kanssa on kiva treenata, sillä neiti kestää todella hyvin toistoja (joita tarvitaan, koska meikäläisellä ei aina mene tuo homma niinkuin strömsössä). Alhaalla video pätkää reilu viikko sitten olleelta tunnilta.


Itselle suuri saavutus tuli agilityn saralla tehtyä, nimittäin käytiin starttaamassa agilityn epiksissä! Ne järjestettiin mätsäreitten yhteydessä ja päätettiinkin vasta paikan päällä ilmoittautua mukaan.

Siinä radan rakennusta seuraillessa rupes mulla aavistuksen puntti tutisemaan ja tuli mietittyä että mihin sitä oli tullutkaan laitettua itsensä. Omistan varmaan maailman huonoimmat kisahermot, for real!

Yritin päntätä rataa ja kun siihen tulikin muutama muutos (alkuperäinen suunnitelma ei mahtunut kentän mittoihin) iski pikkunen paniikki. Onneksi muutokset oli tehty loogisiksi ja lopulta rataan tutustumisessa sen radan muistikin aika hyvin muutamista muutoksista huolimatta.

Otettiin samalle radalle (hyppyrata) kaksi starttia ja molemmista (arvaten kyllä) HYL. Eka rata meni aika fiaskon lailla, MUTTA Didillä oli mielettömän kivaa :D Omalta jännitykseltä unohdin varmistaa riittävän voimakkaasti meidän ansapaikat, joten siellähän se neiti touhuili omiaan.

Toinen rata oli jo huomattavasti ehjempi kokonaisuus. Yhdeltä hypyltä Didi meinasi (taas) kirmata A:lle ja siitä kielto, jonka jälkeen olin itse armottomasti myöhässä seuraavan hypyn jälkeen tulevalle putkelle. Didi ampui onnessaan putken väärästä päästä, joten tästä aiheutuen HYL. Loppu rata meni tosi sujuvasti ja päästiin alle ihanne ajan kaikista kommelluksista huolimatta. Hauskaa oli vaikka jännitys meinasi alkuun ottaa yliotteen.

Lopuksi käytiin vielä päästelemässä putkirallissa. Arvasin tämän olevan meille haastava saada puhtain paperein läpi Didin putkihulluuden takia, eikä sen takia lähdetty sitä edes tavoittelemaan, kunhan pidettiin hauskaa! Kolmen ensimmäisen putken aikana neiti baanatti aikalailla omia reittejä, kunnes sain jotenkuten homman haltuun. Sen jälkeen sain kuin ihmeen kaupalla ohjattua Didin oikeista putken päistä radan loppuun asti.


Hauska päivä oli, vaikka jännittikin ihan mielettömästi. Ehkä sitten ensi kerralla jännittää vähän vähemmän! (ainakin toivoa sopii)


Toko

Pieni tokokärpänen pääsi myös iskemään kun käytiin Tiian kanssa treenaamassa helmikuun puolessa välissä. Sain hyviä vinkkejä meidän tekemiseen sekä Didin palkkaamiseen/motivoimiseen. Tiia totesikin että tuskin vaatisi paljoa treeniä, että voitaisiin startata ALO:ssa. Didillä on perusasiat kunnossa ja pohjaa melkeimpä kaikelle edes hiukan ns. hieno säätö ja liikkeiden varmuus uupuu, mikä on täysin korjattavissa riittävällä treenillä.

Sen verran täytyy myöntää että hirveästi ei olla vieläkään treenattu, mutta muutamia pikku pätkiä tehty silloin tällöin lenkin yhteydessä.

Kävin eilen kurkkaamassa Hyvinkäällä järjestetyn tokokokeen alo-luokan ja ei se niin pahalta näyttänyt kuin mitä on ehkä ajatuksissa pyöritellyt. Oman kokemattomuuden huomasi kyllä siitä, etten ymmärtänyt pisteiden jakoa tai lähinnä asioita mitkä vaikuttivat pisteitä vähentävästi ja mitkä nollaavasti eri liikkeissä. Useamman kerran ajattelin koirakon saavan huonommat/paremmat pisteet kun mitä ne lopulta saivat (toki joitakin aavistelin oikein). Noh, pääasia että tuomari selkeästi tiesi mitä teki ;D

Kisoista intoutuneina päätin kokeilla millä mallilla meidän tekeminen on, joten suoritin kaikki muut osa-alueet (jos niitä edes tuollaisiksi voi kutsua) lukuunottamatta hyppyä (ei olla tehty sitä ollenkaan) ja noutokapulan pitoa (en omista...). Alla videot näistä, poislukien paikkamakuu. Sitä en videolle lisännyt kun se kesti puolitoista minuuttia, eikä siinä tapahtunut kuin molemminpuolista möllötystä. Paikkamakuuta tarvitsisi kyllä treenata muiden koirien kanssa, sillä yksin tuo kyllä makoilee maailman tappiin asti.





Nou

Noutoasioissa ollaan pidetty todella pitkä tauko, mutta tällä viikolla tilanteeseen tuli muutos. Kaivoin pitkästä aikaa variksen pakkasesta sulamaan ja päästiin sillä tekemään lyhyet ja ytimekkäät treenit. Teetin Didille kaksi noutoa heitosta ja kaksi hakua. Tauko on tehnyt selvästi hyvää sillä riista kelpasi taas paremmin kuin hyvin. Yhden miinuksen tauko kyllä aiheutti, nimittäin "intovinkauksen". Haussa Didiltä pääsi vinkaisu heti etsi-käskyn saadessaan. Didi malttaa kyllä odottaa sivulla nätisti hiljaa, mutta heti kun sanon etsi, siltä pääsee pikku vinkaisu ilmoille. Muuten en voi olla kuin tyytyväinen. Tästäkin tuli kuvattua pikku pätkä, jonka voi tuosta alta katsella.



Varis oli jäänyt keskeltä aavistuksen kohmeiseksi, jonka takia kokeilin vielä seuraavana päivän tuolla samalla variksella kaksi heittoa, jotta saatiin pari onnistumista täysin sulaneella yksilöllä. Edelleen toinen touhusi into pinkeänä noutoa sekä nosti spontaanisti ja rivakasti. Nyt en aio taas hetkeen näyttää riistaa, kun se kerran neidille nyt maittaa. Maltti on valttia!


Muuta

Meillä on myös ehtinyt olemaan muita yksittäisiä aktiviteetteja. Didi on päässyt uimaan muutaman kerran kuussa. Kavereiden kanssa ja ilman. Pian koittaakin luonnonvesikausi!

Maria kävi hieromassa Didin helmikuun lopulla eikä löytänyt mitään huomautettavaa. Didillä oli tuolloin juoksut meneillään, josta johtuen Maria epäili sen hieman reagoivan lantion alueeseen, mutta ei sieltä mitään jumeja tms löytynyt. Harrastukset saavat siis jatkua normaaliin tapaan.

Myöskin jumppailtu on säännöllisen epäsäännöllisesti ja se sujuukin Didiltä jo tosi mallikkaasti. Pitäisi vaan itse muistaa "pähkinä"pallon kanssa muistaa harjoitella malttia, ettei tuo koheltaja tule ennen aikojaan sen päälle tasapainoilemaan.

Olemme myös saaneet nauttia monien ihanien koiraystävien ja niiden omistajien seurasta mm yhteislenkkien merkeissä.

Dana, Heta ja Didi

Ja mainittakoon nyt vielä loppuun että olemme viikon päästä menossa Kiharakerho ry:n ja Novascotiannoutajat ry:n järjestämään MH-luonnekuvaukseen! Ilmoitin Didin kirjaimellisesti HETI kun ilmottautuminen alkoi (17.3 00:01) ja saatiin kuin saatiinkin paikka. Sieltä siis seuraavat kuulumiset!

Hauskaa kesänodotusta kaikki tutut ja tuntemattomat lukijat!
- Henna ja Didi -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti