Sivut

perjantai 25. joulukuuta 2015

Meidän vuosi 2015

Kulunut vuosi on ollut varsin onnistunut, toki epäonnistumisiakin on mukaan mahunut, mutta pääosin oikein mukava vuosi takana!

Ollaan vietetty paljon aikaa koirakavereiden kanssa, niin vanhojen kuin uusien tuttavuuksienkin kanssa. Näistä mainittakoon veli Niilo ja uusi tuttavuus saksanpaimenkoira Heta.


Näyttelypuolella meillä oli tänä vuonna väljempää, mutta sitäkin tapahtumarikkaampaa! Kotimaan näyttelyitä kertyi hurjat 5 kpl (1.9-31.12.2013 6kpl ja 2014 9kpl) sekä korkattiin ekan kerran ulkomaan näyttelyt Viron Narvassa. Narvasta haettiin 2 ERI:ä toisen avonartun viedessä ansaitusti potin kotiin. Suomessa 3/5 näyttelystä Didi PN1 VSP, joista kahdesta SERTit, joten FI MVA titteli onkin sitten enää NOU1 kiinni. 


Keväällä aloitettiinkin treenit riistan kanssa ja edistystä tapahtuikin hurjasti kesän aikana. Syksylle ilmoitin neitokaisen kokeisiinkin, mutta Tolleritaipparit menivät meiltä huti juoksujen takia ja sen jälkeisissä kokeista käytiinkin sitten taas se NOU0 hakemassa. 

Syksyä kohden huomasi kuinka into treenaamiseen oli jo hieman laantunut. Koko kesän pääpaino oli ollut riistan kanssa tekemisessä, joten taisi pieni kyllästyminen tulla loppua kohden. 
Isona erona kuitenkin tämän vuoden treeneissä oli treeniporukka, joka saatiin tolleriporukalla kasaan.


Terveysrintamalla ollaan saatu kaikista isoimmat ilot (jopa kyynelten kera), kun kuvautettiin uudestaan Didin lonkat alkukesästä ja geenitestattiin neitokaisen PRA- ja CEA-statukset.
Lonkkatulokset sain tietää Bulgarian reissun aikana ja iloitkuhan siinä tuli kun sain tulokset auki ja ne näyttivät B/B! PRA:n ja CEA:n puolesta neiti on myös terveeksi testattu eli tulos molemmista A!



Lonkkatulosten jälkeen kuin sattuman kaupalla tollereitten facebook sivuilla kyseltiin kiinnostuneita agilityharrastajia vakituisen treeniryhmän poissaolotuurajaksi. Ilmoittauduin heti innokkaaksi ja saatiinkin heti ensi viikolle tuurausvuoro. Ja voi sitä tollon onnea kun se piiiiitkän tauon jälkeen pääsi baanattamaan agilityradalla.

Didi yllätti niin minut kuin kouluttajankin, suurimmaksi haasteeksi tulikin minun kokemattomuuteni ohjaajana. Didissä on kouluttajan mukaan mielettömästi potenttiaalia ja ihmettelikin miksi ollaan harrastus lopetettu tai miksi ei olla missään seurassa. Siitä tulisi kuulemma oikeanlaisella treenillä (lähinnä siis ohjaaja mukaan kuvioihin...) oikein kelpo kisakoira agilityyn.

Syksyllä saatiin itsellemme vakiovuoro tuohon samaiseen treeniryhmään kun yksi koira joutui jäämään sairaslomalle. Nyt kevät puolellekin saamme vakipaikan kun toinen koira on ultrattu tiineeksi ja täten jää mammalomalle. Meidän agilityharrastus siis jatkuu ja ollaan molemmat nautittu siitä ihan mielettömästi! Paljon vielä hommaa edessä, mutta tästä me tykätään :)




Pakko vielä mainita myös yksi mieletön viikonloppu meidän vuodelta, nimittäin reissu Rovaniemelle/Tornioon elokuun lopulla. Pääsin vihdoin näkemään viimeisenkin Moonstone-pentueen jäsenen Hugon, joka olikin oikea herrasmies! Kolmatta(?) kertaa näyttelyissä ja itse rauhallisuus vaikka hälinää ympärillä olikin, velipoika korkkasikin ensimmäisen SERTinsä noista karkeloista eikä Moonstonet muutenkaan huonosti edustaneet! Niilo ja Didi toistamiseen ROP/VSP pari ja tosiaan SERTi Hugolle. Myös Roxi-emä va-SERT ja Miian toinen narttu Mandi PN3. Lopulta kasvattajaluokassa KP ja ryhmissä BIS-III kasvattaja! Taakse jäi monia rotuja jotka yleensä noilla BIS-sijoilla komeilee :) Ja voi sitä puheripulia mikä oli koko reissun ajan :D



Näitten lisäksi on vuoteen mahtunut vielä lukuisia muitakin ilon ja onnen hetkiä joista osasta olen tänne bloginkin puolelle kirjoittanut, voisin linkata niitä aika järjestyksessä tähän:

Mieletön vuosi takana ja haluankin kiittää kaikkia, jotka ovat vuoteemme kuuluneet! Silloin kun tämä pieni neito kotiin haettiin en osannu arvatakkaan kuinka paljon hän meidän elämää rikastuttaisi (mm. uusilla tuttavuuksilla). Päivääkään en vaihtaisi ja toivottavasti ensivuodesta tulee yhtä tapahtumarikas kuin edellisestä! 

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Toivottavat Henna ja Didi


Alkuvuodesta lähdetään Ylläkselle muutamaksi päiväksi nauttimaan TALVESTA, jota meille tänne etelään ei ole siunattu. Sieltä siis luvassa (ainakin) kuvapläjäys blogin puolelle.

4 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää tei liitely! Ja onnea ryhmäpaikasta! Agility on myös Seran lempipuuhaa ja kieltämättä ohjaajankin.. :) Didi vaikuttaa samanlaiselta radalla kuin Sera ja suosittelen noihin välistävetoihin että käytät vastakättä vetämään sen koiran sieltä. Eli juuri ei sitä koiranpuoleista kättä vaan tuossa kohtaa oikeaa kättä ja taas vasurilla sitten se hyppylupa sinne hypylle. Tää ohjaus on varmempi ja selkeempi koiralle ja itestäkin helpompi. :) Jos videoita haluut kattoa ni ohjaus on nimeltään päällejuoksu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vinkistä! Videot itse asiassa molemmat sellaisilta kerroilta kun kouluttajaa ei ole ollut, joten siinä kyllä huomaa sen oman kokemattomuuden kun ei noita osaa oikein korjata :D
      Hyvä kun asiasta kommentoit! Täytyy ehdottomasti ensi kerralla kokeilla tuota sun mainitsemaa tapaa! :)
      Meillä on vielä pitkä tie edessä, mutta eiköhän tää tästä vielä parane kunhan saadaan näihin mun ohjauksiin jotain tolkkua ;)

      Poista
    2. Se on totta, onneks meillä on sellanen koutsi joka huutaa mulle "Mitä hel*ettiä sä teet siellä?!" aina kun törppöilen jotain älytöntä, koska ite oon vielä sellane kuka ei opi et jos joku lässyttää "ihan hyvä se oli noiki, mut vois tehä tällee ja tällee.." :D

      Se tulee oikeesti tosi nopee usko pois! Ite olin ihan samassa jamassa ku sinä ni vielä joku puol vuotta sitten, mut se kehitys tulee niin vaivihkaan!

      Poista
    3. Joo sellainen mekin tarvittiin ja onneksi saatiin nykyisessä treeniryhmässä :D

      Katsotaan mitä tästä tulee, ehkä vielä joku päivä meidän meno näyttää edes puoliksi siltä miltä pitäisi ;D

      Poista