Sivut

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Toinen etappi!

"Aikuisikä" saavutettu! Moonstone-pentue täyttää tänään 2 vuotta ja meillä aamu alkoi herkkuaamiaisella!


Onko nyt ihan pakko kuvata, olis kauheen kova nälkä! Slurps!

Synttäripäivän kunniaksi ajattelin raapustaa "pienen" muistelon meidän taipaleesta. Teksti tulee sisältämään paljon kuvia ja videoita mitä löysin tietokoneen kätköistä :)

Didin eka ilta uudessa kodissa

Pentuikä
Didi on ollut helppo pentu, oikeasti. Sitä ei ehkä silloin tajunnut (olihan se kuitenkin ensimmäinen koira minulle, joten kaikki oli uutta eikä ollut mitään vertailukohdetta), mutta näin jälkikäteen kun on nähnyt/lukenut/kuullut muiden pentuajoista niin täytyy kyllä huokaista. Tottakai meilläkin oli omat haasteet, suurimpana niistä Didin ujous/varautuneisuus vieraisiin asioihin/esineisiin/paikkoihin. Mutta loppujen lopuksi se oli aika pientä.
Maailman suloisin ♥

Täysin sisäsiistiksi Didi oppi  4,5kk ikäisenä (en siis laske tuohon ilopissoja, mitä muutaman kerran tuli, kunnes me omistajat opittiin päästämään ensin pissalle ja sitten moikkaamaan). Didi ei ole myöskään tuhonnut muuta kuin pari laturinjohtoa (leluja sitäkin enemmän :D).


Ulkoilutus tapahtui pääasiassa metsässä, vapaana. Mikä osittain kostautuu nykyään kun hihnalenkit ei meinaa maistua, poukkoilu sinne tänne ei ole soveliasta käytöstä :D. Mitään varsinaista ongelmaa ei toisin sanoen siinäkään ole, mutta huomaa että se välillä unohtaa olevansa kytköksissä.

Didi sai kasvattajalta mukaan pentulaatikossa ollutta lakanaa, jotta uudessa pedissä olisi tutut ja turvalliset tuoksut,
 ja pienen pennun turvallista nukkua :)

kasvuvaiheita

Harrastukset
Ensimmäisen puolen vuoden aikana harjoiteiltiin lähinnä perustottelevaisuutta. Ekoissa mätsäreissä käytiin Didin ollessa 5,5kk ja sen jälkeen näyttelyreissuja onkin kertynyt jo ihan mukava määrä.


Näyttelykärpänen taisi puraista Lahden pentunäyttelyissä (19.5-13). "Näyttelyura" korkattiin olemalla ROP-pentu. Parin kuukauden päästä näyttäydytiin toisissa näyttelyissä Hyvinkäällä, tuloksena jälleen ROP-pentu.

Viralliset näyttelyt korkattiin vaatimattomasti, Novascotiannoutajien erikoisnäyttelyissä (Didi 9kk 1vk!) TollerShow:ssa, jossa rotutovereita oli 158! (+epäviralliset luokat) Junnunarttuja oli 16. Didi sai ERI:n, joten ei voinut olla kuin tyytyväinen! 

Seuraavat näyttelyt olivat vantaalla viikko TollerShow:n jälkeen ja sieltä sitten napattiinkin ensimmäinen SA! Fiilis oli aika huikea!

7.9.-13 JUN ERI1 SA PN4 (9,5kk)
Varsinaisia tavoitteita meillä ei ole näyttelyiden suhteen ikinä ollut (näyttelytreeneihin ei olla pahemmin käytetty aikaa, vaan menty vaan suoraan tositoimiin). Juosta ja seisoa osaa kaikki koirat, mutta pikku hiljaa sitä huomasi että se ei yksin riitä. Ollaan näyttely näyttelyltä kehitytty, mutta silti ei olla haaveilemassa kuuta taivaalta.

Korjaus 10.11 tulokseen PN4 -> PN3

Suurin saavutus näyttelyiden osalta oli Didin viimeisissä junnuiän näyttelyissä, jossa se sai ensimmäisen SERTin, jonka lisäksi oli myös VSP. Joillekin se ei ole saavutus eikä mikään, mutta meille on. Ja en voi kuin olla ylpeä pikkuneidistä ♥


Minulle näyttelyt ovat lähinnä tapa nähdä muita tuttuja tollerin omistajia. Monesti tulee Didin sisaruksiakin nähtyä näyttelyiden yhteydessä.



Kasvattajakehä
Niilo, Stella, Rose ja Didi
KP BIS3




Rodunomaisia lajeja ollaan myös harrastettu. Noutoharjoitukset on aloitettu jo pentuna ja riistaan tutustuttiin (pentulaatikkoa lukuunottamatta) ensimmäistä kertaa 6kk iässä.


Tämän lajin suhteen on ollut ylä- ja alamäkiä. Riistaviettiä neidiltä löytyy ja ensimmäinen kesä/syksy menikin mukavasti. Juoksut (lokakuussa 2013) + murkkuikä, joka iski loppusyksystä ja jatkui kevääseen saakka, vaikeuttivat treenejä. Yhtäkkiä olikin ällöttävää nostaa varista, YÖK!

Tää on kivempi ku varis!

Pidettiin aika pitkä tauko riistatreeneistä ja nykyään riistan kanssa sujuu nostoa lukuunottamatta hyvin. Didiltä on kadonnut sponttaanius noston suhteen, johon saatiin onneksi hyviä vinkkejä Cara-siskon omistajilta.


Viime vuonna käytiin taipparikurssilla ja kahtena kesänä ollaan osallistuttu Tollerileirin taipparikoulutukseen. Taipumuskokeissa käytiin myös näyttäytymässä, joka loppui meiltä lyhyeen vesinoudon epäonnistuttua. Itseluottamus ei Didillä vielä riittänyt (tilanne oli jännä ja kaiken kukkuraksi vedessä killui mörkö = vene). Veneeseen tutustutaan lähemmin ensi kesänä.





Ja viimeisenä harrastuslajina meillä on agility. Agililtyä ollaan nyt treenattu kolmen kurssin verran (alkeiskurrsi, Jatko 1 ja Jatko 2). Vielä ollaan todella raakileita, mutta perus idea on jo hallinnassa. Didin ehdoton lemppari agilityeste on putki, eikä se ole ikinä jäänyt keltään paikallaolijalta epäselväksi.

Didi on suhteellisen helppo ohjata, kunhan kierrokset eivät lyö yli. Ohjaajalta vaaditaan vain nopeutta että pysyy tuon pikkuraketin perässä :D


Tämä laji pysyy varmasti aina meidän tekemisissä, enemmän tai vähemmän. Niin paljon tuo pikku otus siitä nauttii.



Vapaa-aika
Didi rakastaa metsässä kirmailua, joka onneksi kuuluu sen päivittäiseen elämään. Didi on tässäkin asiassa helppo, sitä voi huoletta pitää vapaana, sillä se ei ikinä lähde kauemmas hortoilemaan. Jos katoaa näköpiiristä se yleensä jää odottelemaan minua. Jos minua ei näy eikä kuulu, tulee tyttö etsimään.
Jos Didi havaitsee toisen koiran/ihmisen metsässä, se pysähtyy samantien ja kääntyy katsomaan minua, saako mennä vai ei?


Me käydään myös fillaroimassa. Ekoilla kerroilla Didi kummasteli pyörää ja oli kovasti komentamassa sitä, mutta nykyään saa jo aika huoletta ajella. Didi tottelee sen verran hyvin äänikomentoja, ettei vaaratilanteita siinä suhteessa ole päässyt syntymään.

Ja koirakaverit, ne on ihan parhaita! Perheen ainoana koirana pääsee harvemmin nauttimaan koirakavereiden seurasta, mutta sitten kun niin käy, otetaan siitä ilo irti! Didi on yleensä se alistuva puoli (ellei ole vielä nössömpi ja pienempi kuin hän), eikä tyttö lähde rähinöihin mukaan vaan pakenee paikalta jos mahdollista.




Suku on pahin (PARAS)
On käynyt tuuri että Didin sisarukset ovat päätyneet sellaisiin perheisiin, joiden kanssa on ollut luontevaa pitää yhteyttä, jakaa ilot ja surut sekä tietenkin järkätä tapaamisia!

Eikä taitoakaan puutu! Näyttelymenestystä on tullut monelle (aina ROP:iin asti), yksi läpäisi taipparit 10kk iässä ja on startannut mm. WT:ssä, toinen nousi MEJÄssä voittaja luokkaan kahdella (minimi määrä) kokeella ja ompa yhdellä tullut menestystä tokosta ja rallytokostakin (TK1 ja RTK1). Eikä nämä tosiaan ole ainoat mainitsemisen arvoiset tulokset, mutta muutama esimerkki pentueen monipuolisuudesta :)

Stella, Koda ja Didi

Ainoat pk-seudulla olevat lähisukulaiset ovat isä Jedi ja sisko Stella sekä puoliveli Koda. Muut sisarukset asuvatkin sitten hieman kauempana, mutta onneksi ollaan saatu järkättyä miittejä (näyttelyt ovat olleet hyvä syy monessa tapauksessa), jossa ollaan päästy höpöttelemään niitä näitä ja koirat saaneet temmeltää toistensa kanssa.

Didi ja Peppi


Äiti ja tyttäret
Didi, Cara, Roxi, Stella ja Rose



Didi toivottaa Moonstone-siskoille ja -veljille iloista syntymäpäivää!

2 kommenttia: