Sivut

maanantai 20. tammikuuta 2014

Vuosi yhteistä taivalta takana. . .

. . . ja toivottavasti monta vielä edessä päin!
20.1.2013 Heräiltiin 6:30 (eipä ole ikinä ollut noin helppoa herätä tuohon aikaan!) ja 7 startattiin auto kohti Pyhäjärveä, pennun hakureissulle!

Saavuttiin Pyhäjärvelle vähän ennen puoltapäivää ja vastaanotto oli oikein iloinen. Päästiin heti katsomaan pentuja (osa oli haettu jo parina edellisenä päivänä). Saimme valita silloisesta Jadesta (Didistä) ja Matamista/Marblesta (Pepistä), joista alunperin meille oli Jadea ajateltu.

Pennut tulivat iloisesti moikkaamaan pentulaatikosta, paitsi Didi, joka tarkkaili tilannetta hieman sivummalta. Peppi ja Didi pääsivät olohuoneeseen telmimään ja kyllä tuo neiti heti valloitti meidän sydämmet.
Didi pääsi vielä lepäilemään muitten kanssa ennen lähtöä, jolloin jutusteltiin kasvattajan kanssa heidän toivesta Didin suhteen ja meidän omista tavoitteista sen kanssa. 

Ennen lähtöä perheen vanhin tytär haki Didin pentulaatikosta, mutta tämä ei edes herännyt, nukkui tyytyväisenä tuhisten. Pienen herättelyn jälkeen pakattiin kamat autoon ja lähdettiin ajamaan kotiin. Ensimmäiset viisi minuuttia Didi oli itkuinen ja sen jälkeen rauhottui syliin ihmettelmään maailman menoa ja lopulta nukahti siihen.

tämä oli ensimmäinen ottamani kuva tuosta söpöläisestä <3
Kovin oli tarkkaavainen tyttönen

Kotona hetken aikaa ihmetteli kuljetuslaatikossa, että mihis sitä oltiinkaan oikein tultu ja pienellä kannustuksella rohkeni tarkemmin tutkimaan paikkoja.

Didin pentuaikojen lempikuvani, se on vaan niiiiiiin hellyyttävä!

21.1.2013


Olin niin kauan haaveillut omasta koirasta, ja nimenomaan tollerista, että kyllä siinä hetki meni ennen kuin tajusin että vihdoin, vihdoin minulla oli sellainen, ihan oma, ja maailman ihanin.

2 . päivä uudessa kodissa, oma piha oli kiva ulkoilupaikka, 
muualla ulkoilu oli alkuun hyvinkin jännittävää 

Vuosi on mennyt hurjan nopeasti ja siihen on mahtunut paljon kaikenlaista. Jännitin alkuun hirmuisesti sitä, kuinka onnistun koiranomistajana, ja osalti se mietityttää tietenkin vieläkin. Didistä on kuitenkin tullut varsin pätevä koirakansalainen, joten on tässä varmasti tehty asioita paljon oikeinkin. Onneksi meillä on kasvattaja, jolta pystyy aina kysymään mieltä askarruttavista asioista ja joka on aidosti kiinnostunut kasvattiensa kuulumisista.

Vuoden kohokohtiin mahtuu mm. Tollerileiri, uudet koirakaverit sekä niiden omistajat, itseäni tyydyttävä näyttelymenestys, Moonstone-pentue miitti sekä paljon muuta..

Vaikka olen aina eläimistä pitänyt en ole koskaan aiemmin ymmärtänyt täysin sen oman koiran (tai muun eläimen) merkitystä, kuin vasta nyt. Se miten paljon eläimeen voi kiintyä ja kuinka isoksi osaksi elämää se tulee. Kuinka se jaksaa joka päivä ilostuttaa pelkällä olemassaolollaan. Tottakai koiranomistaminen tuo mukana niin iloa kuin surua, useita harmaita hiuksia sekä huolta toisen hyvinvoinnista, mutta enää en osaisi kuvitellakaan eläväni ilman tuota pikku öttiäistä. On se vaan niin huippu tapaus :)

pikku pallerosta on hyvää vauhtia kasvanut nätti neiti 
(joskin tällä hetkellä hyvin karvaton)
23 . 1 . 2013

19 . 1 . 2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti