Sivut

maanantai 7. lokakuuta 2013

Veteenmeno harjoituksia ja lajipohdintoja

Oltiin lenkillä, joka kulkee joen rantaa pitkin. Tästä sainkin idean pureutua yhteen ongelmista, johon taippareita ajatellen tarvitsisi puuttua. Nimittäin veteenmenoon.

Didillä ei tutuissa paikoissa ole ongelmia veteenmenon kanssa, mutta vieraassa ympäristössä se ensimmäinen kerta on yleensä epävarmuutta täynnä ja saattaa mennä useitakin minuutteja ennen kuin veteen uskaltaudutaan uimaan. Rantavedessä tassuttelu on ihan ok, mutta itse uiminen tyttöä usein jännittää.

Kokeiltiin lenkin alkuvaiheilla 5 eri veteenmeno paikkaa. Kahdessa ensimmäisessä meni useampi minuutti ennen kuin sinne veteen mentiin. Tyttöä piti vähän tiukemmin ohjata ettei mennyt ihan läskiksi. Tuon komentamisen kannalta nyt elellää kuitenkin sellaisia aikoja, että raja siihen milloin komennus on liian voimakas ja koska ei, on hyvin häilyvä.

Hyvä esimerkki tästä oli muutama päivää sitten. Tulin töistä kotiin ja löysin Didin sohvalta nukkumasta (Didillä on ehdoton sohvalle meno kielto). Komensin sen alas sohvalta, samalla tavalla kuin aina. 
Reaktio olikin vhän erilainen kuin yleensä. Normaalisti Didi tulee nolona jalkoihin häntää kuitenkin varovaisesti heiluttaen. Nyt sieltä tultiinkin ihan maansa myyneenä, melkein lattiaa luututen, ihan kuin se olisi juuri saanut kuolemantuomion. Annoin sen tulla siihen ns. pyytelemään anteeksi ja lähdin tilanteesta pois. Toipui onneksi tästä tilanteesta suht nopeasti, vaikka nolostelikin vielä jonkin aikaa.
Tämän takia olen nyt ollut aika tarkka millaisessa tilanteessa ja miten ääntäni käytän.



Kolmas veteenmeno paikka olikin aika haastava, sillä Didi joutui menemään kiveltä äkkisyvään veteen. Ensimmäisellä yrityksellä meni veteen reippaasti, mutta kun tassut eivät osuneetkaan pohjaan tultiinkin sieltä yhtä nopeasti pois. Uusi ohjaus veteen ja jo toisella yrittämällä sinne mentiin ja keppi haettiin.

Neljäs paikka oli kaislikossa, mutta se ei tässä vaiheessa enää ollut ongelma, sen verran oli jo itseluottamusta kertynyt. Viides paikka tehtiin helpohkosta rannasta ilman kikkailuja, ei ongelmia.

Pidettiin pieni tauko ennen seuraavia veteenmenoja, jotta saataisiin kierrokset taas peruslukemiin.
Tauon jälkeen tehtiin vielä kolme veteenmenoa, joista otin sitten videotakin (ja tietenkin kun yksin olin liikenteessä saattaa parissa kohdassa kamera osoitella minne sattuu, pahoittelen).


videolla veteenmenot 6-8


Ekassa paikassa (tai tarkemmin paikka 6/8) olikin taas palannut tuo pieni epävarmuus, toisaalta osa epävarmuudesta johtui varmastikin siitä ettei Didi nähnyt noudettavaa keppiä. Yritin itse aluksi ohjata sitä oikeaan suuntaan, jonne se lähtiki, kunnes tajusin että olinkin erehtynyt kohteesta (kepin sijasta olin ohjannut sen lehdelle), joten lopulta koira pois vedestä ja ohjasin uudelle kepille, joka tulikin hyvin alusta loppuun.

Paikka 7/8 oli omasta mokastani johtuen huono, sillä vaikka yritinkin etsiä jyrkkiä paikkoja en tajunnut tarkistaa kuinka hyvin sieltä vedestä sitten pääsee pois. Veteenmeno oli hyvä, ja itse nostin Didin sieltä pois.

juurakon takana oli kohta, josta Didi meni veteen, 
muttei omin avuin päässyt sieltä takaisin

Viimeinen paikka oli myös jyrkkää maastoa, josta veteenmeno sujui mallikkaasti, mutta jostain syystä ihan kepin vieressä Didi näki/kuuli jotain mikä sai sen pasmat hetkeksi sekaisin. Lähti polskimaan takaisin päin, sain onneksi tytön ohjattua takaisin ennen rantaa. Didi osaa katsoa ohjeistustani rannalla, jos vaan malttaa. Videolla näkyy lopussa kuinka se lähtee takaisin hakemaan keppiä, mutta keppi on ehtinyt lillua reilusti vasemmalle. Kohdassa 3:28 näkyy kuinka se ottaa katsekontakin, jolloin näytän sille kädellä missä suunnassa keppi on. Tällä videolla keppi sattui olemaan aika lähellä, pari kertaa on pitänyt ohjata kauemmas, eikä yksi ohjaus aina riitä vaan joudun toistamaan uudestaan mihin suuntaan sen kuuluu mennä. 

 - - - - - - - - - - - - - - - - - -


Meillä on tällä hetkellä ainoana kunnon tavoitteena käydä taipparit läpäisemässä, mikä sinäänsä hieman nolottaa minua. Todella monilla on paljon aktiivisemmat kisa- ja harrastustavoitteet, kun taas mitä itselläni. Itselläni ainakin tuo kisaaminen jää aika vähälle sillä omaan erittäin huonto kisahermot. Taippareihin liittyen täytyykin vielä hehkuttaa kuinka Cara (Didin sisko) kävi viime viikonloppuna suorittamassa NOU1 tuloksen, aikamoinen suoritus!  
Agilityä olen jo alusta asti suunnitellut lajiksi, jota haluan Didin kanssa kokeilla, mutta sitä ruvetaankin treenaamaan vasta ensi vuoden puolella.

Toko on minulle ja Didille luultavasti liian haastava laji sillä itse en osaa vaatia niin pikkutarkkaa työtä enkä oikein osaa kanavoida Didin energiaa tuohon kyseiseen lajiin. Olen "vauhtia ja vaarallisia tilanteita" rakastava persoona (niinkuin tuo karvainen otuskin), joten toko on ns. liian "tylsä" laji. Nostan hattua tokon harrastajille, sillä itse en vain kykene moisiin koulutusvaiheisiin. 
Tästä upeana esimerkkinä Didin sisko Rose, joka kävi 10kk ikäisenä jo kaappaamassa ALO1 180 pisteellä ja sai myös KP:n. Upea suoritus tyttöseltä ja hyvin tehty työ omistajalta!

Nome ja Mejä voisivat lajeina kiinnostaa, koska uskon Didin niissä olevan elementissään. Jälkeä ei olla juurikaan harjoiteltu (ainoastaan laahausjälkenä), koska oma tietämys ei lajista ole kummoinen. Didin isä Jedi saavutti alkusyksystä jälkivalion tittelin, joten tähän lajiinkin varmasti saataisiin hyviä vinkkejä sieltä suunnalta.

Näyttelyissähän on tullut muutamaan otteeseen käytyä, mutta pidemmän päälle sekään ei ole ihan meidän juttu. Itse jännitän Didin kehä käytöstä aika paljon, sillä se osaa olla aika haastava sille päälle sattuessaan. Tietenki ongelma voi olla remmin toisessakin päässä. Ja näyttelyihinkin sisältyy niin paljon odottelua, joka ei tälle parivaljakolle ole kovin ominaista ajanvietettä. 
Hämeenlinnan ryhmänäyttely jätettiin sunnuntaina välistä juoksujen takia, osittain kehäkäytöksen epävarmuudesta ja osittain muiden koirien (varsinkin urosten), en halua mennä juoksuisen nartun kanssa sinne muita kiusaamaan. Seuraavat näyttelyt ovatkin marraskuun puolella Kouvolan ryhmiksen merkeissä, joiden jälkeen mennäänkin Jyväskylän kv näyttelyihin. Niitä odotellessa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti