Sivut

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Aurinkoisia päiviä

Paljon on ehtinyt taas tapahtua ja ajattelinkin kertoa niistä hieman kuvien kera.

Ollaan damin kanssa harjoiteltu useita kertoja viikossa ja ajattelinkin pari viikkoa sitten kokeilla mitä tapahtuu jos jätän damin jonnekin Didin huomaamatta. Ensimmäisellä kerralla jätin damin n. 6 metrin päähän itsestäni ja pyysin Didiä hakemaan sen. Toi damin minulle ja seuraavalla kerralla heitin sen tytön näkemättä hieman kauemmas puitten juurelle. Toistin käskyn ''hae'' ja pienellä kädenliikkeellä osoitin suuntaa ja tyttö rupesi tomerasti damia etsimään. Hetken joutui etsiskelemään, mutta löysi jo parin minuutin päästä.

Seuraavana päivänä käytiin pidemmällä metsälenkillä ja damia ei silloin ollut mukana, joten harjoiteltiin kepillä.
Tein samanlaisia harjoitteita kuin edellisenä päivänä. Heitin kepin myös pari kertaa niin että kyseisessä paikassa oli muitakin keppejä. Didi kävi muutaman kepin läpi ja toi aina oikean kepin luokseni. Olin erittäin tyytyväinen tyttöön!
Valitettavasti kummaltakaan kerralta ei ole kuvia/videoita koska ekalla kerralla akku loppui ja tuolla metsäreissulla en viitsinyt raahata kameraa mukana.

           
tässä pari kuvaa damin kanssa harjoittelusta

Ollaan käyty moikkailemassa koirakavereitakin. Rohkeutta on tullut tässäkin suhteessa todella paljon. Ensimmäisillä kerroilla kun pääsi uusien koirien luo oli aika arkajalka ja luikkikin yleensä jalkojen taakse piiloon. Vaan nyt puhaltavat uudet rohkeat tuulet, varsinainen riiviö! Kokeilee yleensä rajojaan toisen kanssa eikä usko ensimmäisestä ärähdyksestä ruveta käyttäytymään vaan on melkein samantien hyppimässä taas silmille. Osaa kuitenkin rauhoittuakin kun sitä vaaditaan.

Didi ja Simo

Seisottamista on tullut harjoiteltua viimeaikoina paljon, oikeastaan joka päivä. Didi edelleen mielummin istusi kun seisoisi, mutta koko ajan paranee. Tarkoituksena olisi käydä huhtikuussa kiertämässä parit match show:t, ainakin turisteina jos ei itse uskalleta kehään (tai siis minä en uskalla).


Autoiluakin on tullut harrasteltua paljon. Kertaakaan ei ole huono-olo tullut ja muutenkin Didi on rauhallinen matkustaja mikä tuli todettua jo kotiin hakureissulla. Matkaahan silloin oli 410km johon kului n.5-6h ja ensimmäiset 5 minuuttia tästä se itki ja muuten nukkui rauhallisesti sylissä.


Olemme käyneet myös tuttavaperheellämme kylässä, jossa Didi saikin leikkikaveriksi perheen nuorimman. Pallonheitto leikit innostivat molempia ja Didikin sen verran hillitsi omaa innostustaan ettei yrittänyt vidä palloa kädestä vaan jätti sen jalkojen eteen sekä odotti kiltisti että se saatiin siitä otettua ja jatkettua leikkiä.
Perheestä löytyy saksanpaimenkoira sekä parsonrusselinterrieri joiden kanssa tutustuttiin vasta kaukoetäisyydeltä. Päästiin myös harjoittelemaan putkella ja muutaman kerran jälkeen Didi meni sieltä kuin vanha tekijä. On se vaan  nopea oppimaan! Harmi ettei tästä ole kuvia/videota, yritän ensikerralla saada suorituksen taltioitua.


Käytiin myös pari päivää takaperin ensimmäistä kertaa kaupassa kävellen (n. 2km matka). En ole halunnut mennä Didin kanssa kauppaan kävellen sillä pelkään jättää sitä yksin kaupan ulkopuolelle, jokuhan voi syöttää sille jotain vaarallista, satutta sitä, ryöstää sen ym.. Hieman herkkohermoinen olen tämän asian suhteen, mutta päätin ylittää itseni ja uskaltautua kauppaan (kello oli kuitenkin kaksi iltapäivällä ja väkeä oli aika paljon liikkeellä, kyllähän joku huomaisi jos pienokaista yritettäisiin vaarantaa) 

Kaupan pihaan kun päästiin tajusin että omat epäluuloni olivatkin onglemista pienimpiä sillä Didi otti paniikkia siitä että oli kiinni eikä päässyt mukaani kauppaan. En heti lähtenyt sen näköpiiristä ja tarkkailin jos se siitä rauhoittuisi ja lopulta menin (tai siis juoksin) kauppaan, hain tarvitsemani tavarat ja menin kassalle (tähän meni maximissaan 5 minuuttia. Mitäköhän kanssaihmiset oikein ajattelivat kun menin ympäri kauppaa kuin päätön kana). Mennessäni takaisin ulos tyttö istui nätisti tarkkailemassa ympärillään tapahtuvaa ja heti minut huomatessaan meinasi haljeta ilosta, ihan kuin olisin hylännyt sen vuosiksi.


Kauppareissun jälkeen uni maittoi hyvin. Hyvin kerrospukeutuneena jätin reissun jälkeen kiireessä yhdet collegehousut lattialle ja tytöllä kun on tapana jonkun vaatteen lattialta löytäessään mennä sen päälle köllöttelemään (vaikka oma peti olisi vajaan metrin päässä), niin näin kävi tälläkin kerralla ja minähän syöksyin kameran kanssa taltioimaan tuon hellyyttävän näyn.

Tässä siis hieman päivitystä kuluneiden päivien tapahtumista. Ensi viikkolla onkin taas luvassa rokotusreissu ja toivottavasti se menee yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Ainiin, tässähän ollaan myöskin jo kaksi hammasta köyhempänä. Eilen oltiin vielä yhtä hammasta pienemmällä purukalustolla kunnes yönaikana tuo oikeanpuoleinenkin päätti lähteä.
(huonekalujen/tavaroiden rikkoutumis saldo on onneksi pyöreä nolla!)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti