Sivut

maanantai 18. helmikuuta 2013

Kuukausi yhteiseloa takanapäin

Didi saapui perheeseen kuukausi takaperin ja melkeimpä siitä lähtien olen miettinyt josko sille tekisi omat nettisivut tai tällaisen blogin.
Saisi tänne laiteltua kuulumisia ja kuvia. Tulin myös siihen tulokseen, että varmasti parin vuoden päästä on kiva katsella ja lueskella alkutaipaleen juttuja ja nähdä kuinka kehitystä on tullut.

Tänään tuli tytölle ikää tasan 12vk ja ohjelmassa onkin rokottaminen, saa nähdä kuinka se menee ja olenko Didin mielestä senkin jälkeen ''kiva tyyppi'' vai mököttääkö se loppupäivän (mitä epäilen vahvasti) :)




Ennen rokotusta olisi tarkoitus käydä mustissa&mirrissä katsomassa kuinka paljon painoa on tällä hetkellä, kasvua on ainakin tullu hirmuisesti! (niinkuin kuvasta voi huomata)

Aika paljon on ehtinyt kuukauden aikana tapahtua yhtä jos toista.
Ensimmäinen viikko meni lähinnä uusiin asioihin totutellessa (käytiin eläintarvikekaupassa, lasten synttärikutsuilla, tallilla, minun työpaikalla, tutustumassa tuttujen koiriin ym.) Hirmu hyvin on uusiin tilanteisiin suhtautunut. Pientä jännitystä tietenkin on ollut, mutta lopulta mennyt rohkeasti haistelemaan ja tutkiskelemaan näitä uusia asioita/paikkoja.



Tallille kun mentiin, olin ihan varma että hevoset vasta varmaan jännittäviä ovatkin, isoista eläimistä kuitenkin kyse.
Ensimmäisen karsinan luo mentäessä, siellä ollut poni tunki melkeimpä samantien turpansa Didin naamaan ja Didi ei ollut moksiskaan! Seuraavassa karsinassa olikin jo hieman isompi tapaus. Avasin karsinan oven ja Didihän oli heti syöksymässä tutkimaan tätä isoa nelijalkaista, piti napata tyttö syliin ettei jää jalkoihin.
Olin erittäin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin tyttö tuli toimeen hevosten parissa. Tästä on hyvä jatkaa!

Toinen viikko alkoikin hieman ikävemmissä merkeissä. Tiistaina tyttö oksensi useaan otteeseen aamupäivällä eikä mikään ruoka pysynyt sisällä. Vesilinjalla siis mentiin. Minun piti mennä illaksi vielä töihin, joten Didi meni vanhemmilleni tarkkailuun. Töiden jälkeen kävin sen hakemassa ja vastassa odottikin niin laihan näköinen reppana että!
Onneksi äidilläni oli hyviä uutisia, oli tehnyt tarpeet normaalisti ja ollut muutenkin reipas, joten kotona sai hieman riisiä ja muutaman nappulan, pysyivät onneksi sisällä. Seuraavan päivänä sai taas hieman enemmän kiinteää ruokaa, jotka pysyivät myöskin sisällä. Parin päivän päästä söi jo täysin normaalisti.
Tästä siis selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä!

Kolmas viikko meni vähän rauhallisemmin oman sairasteluni vuoksi. Käytiin kuitenkin hyvän ystäväni luona tutustumassa uusiin koirakavereihin. Meitä odottelikin kolme innostunutta tiibetinterrieriä (tai tarkemmin kaksi hyper innostunutta ja yksi normaalisti innostunut) :D Aluksi Didi aristeli toisia aika paljon, uusien kaverien rauhoituttua uskaltautui leikkimään. Leikki tosin loppui lyhyeen kun yksikään ei enää pikku riiviön kanssa tahtonut leikkiä.

Neljäntenä viikkona yritin panostaa Didin liikuntaan enemmän viime viikon sairastelun takia, energiaa kun oli hieman kertynyt. Käytiin paljon metsälenkeillä jossa tyttö sai vapaasti mennä ja riehua. Harjoiteltiin myös läheisellä pellolla damin kanssa. Hyvin tyttö lähtee sitä hakemaan, mutta jos jokin kiinnittää sen huomion kesken kaiken se unohtaa koko homman. Tätä ollaankin nyt yritetty työstää.

Tässäpä siis hieman kuulumisia kuluneelta kuukaudelta hyvin tiivistetysti. Ja ohessa kuva josta voi tosiaan tuon kasvun huomata :)
(Ylempi kuva otettu 21.1 ja alempi kuva tänä aamuna)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti