Sivut

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Diivan kuulumisia

Pian tulee kuluneeksi vuosi Diivan sairastumisesta. Selailin muutama päivä sitten kuvia sekä videoita niiltä ajoilta ja kyllä ne edelleen saavat tunteet pintaan. Onneksi tilanne on kuitenkin jo niin hyvä, että Diiva pystyy elämään normaalia arkea kotona. 


Diivan vointi on tällä hetkellä parempi kuin mitä fysioterapeuttimme ennuste antoi aluksi odottaa, mutta siitä huolimatta moni arkinen asia on Diivalle haasteellisempaa kuin vaikkapa Didille. Hyvänä esimerkkinä vähän aikaa sitten tapahtunut ojan ylitys, jossa Diivan hyppy jää hieman vajaaksi. Kohta johon Diiva laskeutui oli suht jyrkkä, joten hän valui ojaan kaulaa myöden. Siellä hän sitten rauhassa odotteli, että tulen auttamaan, reppana ♥ Ylös päästyään meno jatkui ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Olemme käyneet kaksi kertaa neurologilla, ensimmäinen käynti oli toukokussa, jossa pohdittiin Diivan lääkitystä ja tulevaisuutta ylipäätään. Neurologi oli alunperin ajatellut, että Diivalle otettaisiin jatkuva lääkitys käyttöön, mutta käynnin aikana hän muutti mielensä. Kortisoni heikentää Diivan lihaskuntoa, joka on halvausoireiden takia äärimmäisen huono asia. Lopulta päädyimme siihen ratkaisuun, että kortsionista pyritään pääsemään eroon jos vain mahdollista. Näin onneksi kävi, mutta meillä on kuitenkin aina oltava kortisonia kotona oireiden uusimisen varalta.

Nyt Diiva on ollut 3,5kk ilman kortisonia ja pienen vointi on ollut oikein hyvä. Kävimme 3.10 neurologilla kontrollikäynnillä ja hän oli silminnähden iloinen Diivan edistymisestä. Neurologin mukaan Diivan halvausoireet viittaavat pikkuaivoissa olevaan vaurioon. 

Diiva roikottaa päätään normaalia alempana, johon fyssari epäili syyksi niskakivun jättämää muistijälkeä. Neurologin mukaan taas Diiva roikottaa sen takia päätään, että sen painopiste olisi alempana, jolloin sen on helpompi tasapainottaa itseään. Tasapainon ja koordinaation parantuessa Diiva kykenisi siis liikkumaan/seisomaan normaalissa asennossa, mutta halvausoireiden takia näin ei todennäköisesti tule koskaan käymään vaikka tekisimme mitä. Ei tämä pään roikottaminen ja hieman vinossa liikkuminen näytä Diivaa itseään vaivaavan, mutta koska se liikkuu epätasapainossa, se myös menee normaalia helpommin jumiin, jonka takia säännöllinen hieronta on tarpeen.

Tässä kuvassa Diivan perus seisoma-asento, pääpaino on edessä oikealla

Asenne tuolla koiralla on kyllä kohdillaan! Eläinlääkärikäynneillä sitä jaksetaan aina ihmetellä kuinka iloisena se paikalle pyyhältää, kun ottaa huomioon miten rankan ajanjakson sekin on päivystyksessä viettänyt. Ehkä juuri tuon positiivisen elämänasenteensa ansiosta se on toipunut näinkin hyvin ♥

perjantai 18. toukokuuta 2018

Mistähän sitä taas aloittaisi?

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt 2,5kk ja sen jälkeen onkin tapahtunut kaikenlaista. Aloitetaan sillä ikävimmällä uutisella... 2.5. Meillä piti olla aamulla Diivan fyssari, mutta aamulla Diiva ei ollut oma itsensä. Diivalla oli hankaluuksia nousta ylös ja lämpöä oli 39,5°C. Ei muuta kun hippulat vinkuen eläinlääkäriin. 

Onneksi ei tarvinnut kovin kauaa odotella päivystyksessä ja Diiva pääsi sitä aiemminkin hoitaneen eläinlääkärin tutkittavaksi. Ell oli kanssani samaa mieltä, että oireet viittasivat autoimmuunin uusimiseen, mutta varmuuden asiasta olisi saanut vain selkäydinnäytteellä. Noh, sanomattakin on selvää ettei sitä Diivalta oteta vaan otettiin verinäytteet ja annettiin ensimmäinen annos kortisonia suonensisäisesti, jonka jälkeen Diiva pääsi kotiin lepäilemään.
Kaikeksi onneksi kortisoni puri todella nopeasti ja jo samana iltana Diivan olo oli huomattavasti parempi sekä lämpö laski 38,5°C.

Ensi viikolla meillä on kontrolliaika neurologille, jonka kanssa keskustellaan erilaisista lääkitysvaihtoehdoista. Jos vaikuttaa siltä, ettei Diiva pärjää ilman lääkitystä, on sen oltava jotain muuta kuin kortisonia. Diivan halvausoireiden takia se ei pysty kortisonia syömään loputtoman pitkään, sillä kroppa tarvitsee lihaksiston tuekseen (varsinkin Diivan takaosa, jossa halvausoireet ovat selkeiten nähtävissä) ja kortisoni ei tähän anna mahdollisuutta. 


Onneksi Diivan vointi on nyt pysynyt hyvänä ja se touhottaa mukana tuttuun tapaan. Toki sitä on jatkuvasti tarkkailtava, enkä halua ylirasittaa sitä millään tavoin. Kuitenkin niin kauan kun sillä on intoa ja jaksamista tehdä asioita, niin mehän tehdään.

Diiva ja siipidami

Olemme nyt hellepäivien takia käyneet uittamassa Didiä ja toki Diiva on ollut mukana sillä ajatuksella että kahlailkoot jos haluaa, vaan vielä mitä, sinne se on porhaltanut uimaan Didin perässä! Uiminen(kin) on Diivalle haastavaa halvausoireiden takia, joten se saa toistaiseksi käyttää uidessaan uimaliivejä.



Didin kanssa käytiin huhtikuun lopulla Tomi Sarkkisen koulutuksessa. Didin kohdalla paneuduimme hakuruutuun. Haetutin Didillä 7 damia ja se työskenteli itselleen hyvin tyypillisellä tavalla. Tomi antoi hyviä neuvoja joilla kohottaa Didin itseluottamusta ruudussa työskentelyyn ja varmasti seuraava tolleri joka meille tulee, opetetaan hakuruutuun näiden vinkkien avulla. Tomi totesi Didillä olevan tasainen hakuinto, se ei lopahtanut missään vaiheessa vaikka kahteen hakuun se lähti hieman epäröiden. Tomi kuitenkin kehui, että oli hyvä etten puuttunut näihin tilanteisiin, jossa Didi katsoi kysyvästi, vaan annoin sen lähteä itsenäisesti jatkamaan. Ja kun ruudusta löytyikin taas dami, lähti se seuraavaan hakuun taas suuremmalla innolla. 

Huomenna meillä on taipparikoulutus, jossa toivottavasti saadaan jonkinlainen läpimurto vesityön saralla. Kävin pari päivää sitten suolammella kokeilemassa lokin noutoa vedestä, sillä edellisestä kerrasta on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Ja yllätys yllätys, ei mitään ongelmaa asian suhteen, vaan eiköhän ole huomenna eri ääni kellossa, hehheh... 




Olen niin monet kerrat pohtinut, että miksi se vesityö on meillä taippareissa sellainen ikuinen murheen kryyni, mutta en keksi muuta selitystä kuin että se tilanne (myös kokeenomainen treenitilanne) on jotenkin jäänyt Didille ikävänä mieleen sen meidän ihan ensimmäisen taipumuskoe kerran takia. Ja siitä en voi syyttää kuin itseäni... Vein Didin tilanteeseen, jollaista emme olleet harjoitelleet (mm. vene ja paljon vieraita ihmisiä). Häiriötreenin määrä oli jäänyt naurettavan vähäiseksi ennen ensimmäistä koestarttia.

Varisten kanssa ei ole ollut pitkiin aikoihin mitään ongelmia, vaan ne ovat kelvanneet oikein hyvin. Pupua en ole näyttänyt hetkeen, mutta en usko sen koituvan ongelmaksi.

näkyvyys on heikko, mutta sehän ei menoa haittaa :D

Vaikka treenit ovat Didin kohdalla nyt painottuneet taippariasioihin, on niiden lisäksi toinen laji tehnyt paluun, nimittäin agility! Meillä on kesäkaudelle vapaatreenikortti Ojankoon ja kylläpä on ollut kivaa päästä pitkästä aikaa höntsäilemään agilityn parissa.
Myös Diiva pääsi tänään mukaan hallille ja tutustuttiin sen kanssa putkeen. Neiti oli oikein pätevä.



Didin kanssa on käyty viimeksi syksyllä 2016 agilityssä, joten ollaan nyt aloiteltu lähinnä muistelemalla perusohjauksia ja esteitä. Intoa rouvalta löytyy kuin pienestä kylästä ja kyllähän tämä tauko enemmän tuntuu ohjaajassa kuin koirassa.



Lopuksi mainittakoon vielä meidän Sukkula-pentue tapaaminen, joka pidettiin 15.4. Lopella. Kaikki pennut olivat paikalla sekä molemmat vanhemmat. Oli todella mukava nähdä kaikkia sekä vaihtaa kuulumisia.

vasemmalta oikealle
Vippi, Diiva, Piina, Didi, Aava ja Kingi

Jokaisen pennun kanssa käytiin läpi luoksetulo häiriöllä sekä muistinoutoa, myös riistaa (varista ja lokkia) näytettiin.
Saimme myös hyvän harjoituksen laukaksen sietoon kun Kingin omistaja ampui pari laukausta haulikolla. Kukaan ei laukausta hätkähtänyt.

Aava

Kingi

Vippi

Didille tehtiin myös nouto laukauksen kera ja rouvahan kirjaimellisesti ampui varikselle ;D Ei haitannut hieman vieraammat ihmiset ympärillä, vieras riista eikä laukaus.
Lopuksi otettiin vielä juoksutusta Didin, Aavan ja Kingin kanssa, jotta nuoriso sai harjoitusta yhdessä juoksemiseen.



Aava kävi vappuna korkkaamassa viralliset näyttelyt Lahdessa Tuula Savolaisen arvosteltavana. Linja oli tiukka, mutta Aava poistui kehästä Erinomaisena kivalla arvostelulla (paikalla oli 8 tolleria, joista 4:lle H, 2:lle EH ja 2:lle ERI) 

Aava ERI JUK1



Valitettavasti nämä päivitykset ovat nykyään tällaista sekametelisoppaa, kun koskaan ei tunnu olevan aikaa istahtaa koneelle. Varmaan moni asia jäi tästäkin nyt uupumaan, mutta eiköhän ne tärkeimmät asiat tulleet mainituiksi.

Seuraavaa sekametelisoppaa odotellessa... :D

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Toimelias kevät startattu

Ollaan treenirintamalla eletty hiljaisempaa aikaa, kun lähes kaikki "treeniaika" on keskittynyt Diivan kuntoutukseen. Didi on tällä välin elellyt kotikoiran roolissa, johon saatiin vihdoin muutos. Tuttu tolleristi laittoi facebookiin ilmoituksen nou/nome-koulutuksesta ja ei tarvinnut kauaa miettiä, että osallistutaanko vai ei.

Tein kaksi dami-treeniä (lenkkien yhteydessä) ennen koulutusta, muistuttelemaan Didille että mites se homma taas menikään. Markkeeraukset ja hakuruutua rouva teki hirmuisella innolla, mutta palautukset ovat tauon aikana hieman kärsineet. Didi toki toi damin käteen asti, mutta ei yhtä suoraviivaisesti kuin ennen. Didi ei varsinaisesti ominut damia, mutta sillä ei selkeästi ollut kauhean kova kiire lähteä palauttamaan sitä.

Sulatin myös piiiitkästä aikaa variksen. Muistin tosin ottaa sen vasta aamulla sulamaan (jouti sen takia patterin päälle sulatukseen), joten varis oli keskeltä vielä hieman kohmea kun iltapäivästä mentiin sen kanssa treenaamaan. Didi oli jälleen super innokas ja teki tosi kivasti, palautuksetkin sujuivat tällä kertaa vanhaan malliin.



Viime lauantaina koitti nou/nome-koulutuspäivä ja olimme Didin kanssa nou-ryhmässä. Nou-ryhmä aloitti 10 ja kouluttajana meillä oli Arja Kokkonen. Tykkäsin kovasti Arjan suorasanaisesta tavasta kouluttaa. Itselle tuli isoin oivallus pillin käytön suhteen, koulutuksen alkumetreillä Arja kysyikin meiltä, että onko meillä pillit vain koristeina kaulassa. Itse olen pillittänyt aina pelkän luoksetulon, nyt harjoiteltiin myös istumista/paikalle jäämistä pillillä ja Didi tajusi jutun juonen aika nopeasti.

Tehtiin alkuun muutama perusharjoitus. Koirat jätettiin paikalleen istumaan (saman tyylisesti kuin tokon paikallaolossa), jonka jälkeen kaikki palasivat yhtä aikaa koirien luo. Tässä ei mitään ihmeitä Didin kanssa, se odotti nätisti paikallaan ja piti koko ajan minuun kontaktin.

Tämän jälkeen tehtiin pillillä istu-harjoitus, jonka Didi tosiaan tajusi aika nopeasti. Kun kaikki olivat tästä suoriutuneet, otimme yksitellen luoksetuloharjoituksen sekä helpon markkeerauksen. Jätin Didin pillittämällä paikalle istumaan, mutta luoksetulopillitykseen se ei heti ensimmäisellä kerralla sitten reagoinut, selkeästi siinä suhteessa tämä paikallaolo pillitys hämmensi rouvaa. Markkeerauksessa Didi markkeerasi hyvin, mutta jäi koheltamaan damin kanssa (haki tosi kauan otetta, kun sähläsi sen verran paljon). Palautus oli hyvä.


Viimeisenä harjoituksena tehtiin markkeeraus- ja linjaharjoitus. Ensin pari markkeerausta, jotka sujuivat oikein mallikkaasti. Tämän jälkeen samaan kohtaan linjaa, ensimmäisellä kerralla Didi lähti sivuun, kutsuin takaisin ja tehtiin vielä yksi markkeeraus. Sen jälkeen uudestaan lähetys linjalle ja tällä kertaa Didi lähti oikeaan suuntaan ja nappasi damin ripeästi mukaan, palautus oli taas oikein kaunis. 

Koulutus oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja heti kotiin päästyäni piti kurkata sattuisiko lähistöllä olemaan muita samantyyppisiä koulutuksia tuloillaan. Valitettavasti en yhtäkään bongannut, mutta jospa niitä vielä kevään mittaan ilmaantuisi. Tollerileiri olisi tietenkin yksi, missä varmasti taipparitreeniä olisi tarjolla. 


Eilen huristelin Lahden kv-näyttelyyn, sillä Kingi (Novamian Enterprise) korkkasi Didin pennuista ensimmäisenä viralliset näyttelyt! Tollerit olivat heti kymmeneltä kehässä ja paikalla oltiin hyvissä ajoin. Sain Kingiltä oikein iloisen ja pusujen täyteisen vastaanoton, on se kyllä ihana ♥


Kingi käyttäytyi kehässä oikein mallikkaasti. Antoi tuomarin tutkia, vaikka vähän jännittikin (jonka jälkeen yritti pusutella tuomaria). Kingi esiintyi tänään EH:n arvoisesti, mihin oltiin oikein tyytyväisiä. Junnuluokassa oli todella valmiita koiria ja Kingi on kuitenkin vasta 10kk. 

Kehien jälkeen Kingi pääsi vielä moikkaamaan siskoaan Aavaa ja jälleennäkeminen oli riemuisa. Aava hurmasi tuoksullaan (juoksut) Kingin aivan totaalisesti ja Kingi käytti kaiken charminsa ;D 
Ensi kuussa onkin luvassa pentue-treffit, jonne kaikki pennut ovat näillä näkymin osallistumassa!





maanantai 26. helmikuuta 2018

Elämän pieniä iloja

Ollaan päästy nauttimaan talvisista ja aurinkoisista päivistä koko poppoon kera, kyllä vain! Diivan tilanne on taas ottanut pienen edistysaskeleen, jonka johdosta se on päässyt ensimmäisille lenkeille mukaan. Toki lenkeillä edetään Diivan ehdoilla, mutta ai että miten kivaa meillä on ollut!


Pidemmät lenkimme suuntaavat yleensä pellolle, sillä siellä Diivan on turvallisinta ulkoilla. Lyhyemmät ulkoilut (5-10min) sekä pissatukset toteutetaan kuitenkin läheisessä metsässä.

Diiva on jaksanut lenkkeillä paremmin kuin uskoin. Ainoastaan ensimmäisen "kunnon" lenkin jälkeen se meni itsenäisesti nukkumaan parin tunnin unoset, mutta muilla kerroilla virtaa on riittänyt lenkin jälkeenkin.


Diiva ei ole halvaantumisen jälkeen nähnyt riistaa ollenkaan, enkä vielä voi sille kokonaista varista näyttää, sillä sen kantaminen on toistaiseksi vielä liian haastavaa. Päätin sitten askarella siipidamin, jolla voitaisiin taas palailla riistan pariin.


Diiva oli siipidamista todella innoissaan ja noutikin sitä aikamoisella innolla. Ja mikä parasta, neiti muisti vielä miten noudoissa toimitaan, vaikkei olla niitä päästy nyt treenailemaan.


Diivan sosiaalistaminen aloitellaan uudelleen pikku hiljaa. Kävimme viikko sitten Tikkurilan juna-asemalla ja kyllähän siinä pienellä tollerilla meinasi mennä pupu pöksyyn. 

Ollaan käyty samaisella juna-asemalla (vieläpä ruuhka-aikaan) Diivan ollessa n. 4kk, eikä paikka hätkäyttänyt sitä silloin millään tavalla, vaan se oli kovin kiinnostunut ympärillä tapahtuvasta.

Huomaa, että Diiva on elänyt melkein kirjaimellisesti neljän seinän sisällä. Sen elämä on rajoittunut kotiin, "pikkumetsään" ja eläinlääkäriasemalle 3kk ajan, joten onhan tässä pieni työmaa tutustuttaa neiti takaisin tähän muuhun maailmaan kun rupeaa nämä teinimörkövaiheetkin pukkaamaan päälle.


(videon kaikki pätkät kuvattu puhelimella, joten laatu sen mukaista)

Pääsimme viikko sitten vihdoin eroon kortisonista. Viimeiset 4-5 viikkoa Diiva söi kortisonia 5mg joka kolmas päivä, eli määrä oli jo kovin maltillinen, joten hyvillä mielin jätettiin se nyt kokonaan pois.

Toivottavasti Diiva saa elää jatkossa kortisonitonta elämää ja sen toipuminen halvaantumisesta jatkuisi yhtä hienosti kuin tähänkin asti. Jospa kesällä eleltäisiinkin jo mahdollisimman normaalia arkea.


maanantai 29. tammikuuta 2018

Mitä meille kuuluu?

Mistähän sitä edes alottaisi...
Jospa aloitetaan kerrankin Didistä. Silloin 8. marraskuuta, kun tiesin Diivan menevän selkäydinpunktioon, pyysin vanhempiani ottamaan Didin loppuviikoksi hoitoon. Enpä silloin arvannut että tämä hoitojakso tulisikin kestämään "hiukan" pidempään. 

Kun Diivan tila romahti selkäydinpunktion jälkeen, elimme koiratonta arkea, mikä oli todella omituista ja aika raskastakin. Mutta koska suru ja huoli Diivasta olivat niin voimakkaat, tiesin etten pystyisi panostamaan Didiin riittävästi, joten sen oli parempi olla vanhemmillani. Onneksi he asuvat 15 minuutin ajomatkan päässä, joten Didiä pääsi aina hellimään ja lellimään kun siltä tuntui.


Viikko sitten Didi palasi kotiin, kun äitini lähti ulkomaan matkalle. Sovimme, että mikäli kaikki sujuu hyvin Didi jää. Tottakai Didin kotiintulo himpun verran vaikeutti meidän arkea, mutta siitä ei voi kyllä Didiä syyttää, sillä vaikka Didi osaa toimia juuri niin kuin sanotaan, niin Diiva ei...

Nyt kun olemme 2,5kk eläneet vain Diivan kanssa, Didin helppous arjessa on korostunut. Vaikka aina olen ollut tietoinen siitä, miten helppoa arki Didin kanssa on, niin nyt sitä osaa arvostaa vieläkin enemmän. Oli ihanaa saada rouva takaisin kotiin ♥


Diiva taas, noh, hän on itsestään riippumattomista syistä vähän hankalassa tilanteessa, sillä neidillä on edelleen ehdoton riehumis kielto. On välillä aika rankkaa elää koiran kanssa, joka uhkuu elämänintoa, muttei saa sitä purkaa niin kuin yleensä tuon ikäiset purkavat. Ei saa leikkiä kamujen kanssa, ei saa juosta metsässä, ei saa ylipäätään juosta, hyppiä tms... Huoh... Kaiken pitäisi olla hallittua ja kontrolloitua. Toivottavasti pian päästään siihen tilanteeseen, että voidaan edes vähän vapaammin elää.

Diivan tilanteessa on tapahtunut viime päivitykseen verrattuna paljonkin kehitystä. Suurin ero entiseen on tapahtunut Diivan liikkeenhallinnassa. Diiva ei enää kaatuile tasapainon pettämisen takia, vaan pystyyy itsenäisesti kävelemään ja tekemään tarpeensa ulkona. Käytämme siitä kuitenkin usein "Bambi jäällä"-sanontaa kuvaamaan ihmisille, millaista sen liikkuminen on. Diivan innostuessa liikkuminen on selkeästi holtittomampaa ja neitiä pitääkin silloin aika tomerasti toppuutella.


Tällä hetkellä ulkoilua on n. 4-5 kertaa päivässä ja kerrallaan ulkoillaan max. 8 minuuttia, puolet ajasta ravaten ja puolet kävellen. Kerran päivässä saamme myös käydä 1-2 minuutin ajan metsässä epätasaisella pohjalla kävelemässä.

Varsinainen jumppa tehdään 4 kertaa päivässä, joka sisältää istu-seiso-maahan vaihtoja sekä takaraajojen nostelua Diivan seisoessa. Uusina juttuina aloitetaan korokkeen ylitys ja kavalettiharjoitukset sisällä, heti kun saadaan hankittua tarvittavat apuvälineet.

Saamme myös omaksi iloksi tehdä "tokoa", siis hyvin yksinkertaistettua tokoa... esim. paikkamakuu, sivulletulot (tätä tehtävä myös oikealle puolelle symmetrisyyden takia), istu-maahan vaihtoja ym.



On myös päiviä kun tehdään vähemmän, sillä perheeseen kuuluva 11kk ikäinen taaperokin vaatii oman huomionsa. Toivottavasti kuitenkin kaikki tämä tehty työ kannattaa ja Diiva jatkaa toipumista. Pidän toiveita yllä, että kun päästään kortisonista kokonaan eroon, saadaan Diivan tilaa taas parempaan suuntaan, kun kortisoni ei ole tuhoamassa kroppaa. Tällä hetkellä Diiva syö 5mg Prednisolonia, joka kolmas päivä ja toivottavasti parin viikon kuluessa voidaan jättää se kokonaan pois.



Mutta aika se vaan kuluu, sillä tänään rakkaat Sukkulat täyttävät 8kk! Ihan uskomatonta, että aikaa on kulunut jo niin kauan siitä kun he saapuivat tähän maailmaan. Ensi kuussa nämä ovatkin sitten jo virallisesti junnuja!

Diiva, Vippi, Aava ja Kingi pari päivää ennen luovutusta ♥

Diivaa lukuunottamatta kaikki ovat kasvaneet ja kehittyneet hyvin. Pojat huitelevat korkeudessa n. 50cm lukemissa ja painoa on 17-18kg. Aavan korkeutta ei ole mitattu, mutta silmämääräisesti veikkaisin sen olevan 45-46cm ja painoa sillä on 14kg. Diiva on porukan sintti (kortisonista johtuen) painaen vain 11kg ja korkeutta sain juuri ja juuri 43,5cm.


Kingi on päässyt useaan otteeseen jäljestämään haavakkoa ja onkin osoittautunut siinä varsin toimivaksi tyypiksi nuoresta iästä huolimatta! :) Kingi on ehtinyt käydä myös pentunäyttelyssä Helsingin messukeskuksessa ja kotiin tuomisina oli KP ja ROP-sijoitus kivalla arvostelulla ♥

Kingi
© Johanna Nikkola

Vippi taas on päässyt jo vaikka mihin perheen harrastuksien parissa, eikä sitä hälinä häiritse. Siinä onkin varmasti yleisön ihanin kannustaja! Vippi on päässyt myös kokeilemaan Nose Workia ja osoittanut hänkin olevansa varsin hyvä nenän käyttäjä :)

Vippi
© Lotta Brännkärr

Aavan näinkin tuossa muutama viikko takaperin kun kävimme Didin kanssa Lahdessa vierailulla. Aava on kasvanut ihan mielettömästi, oli turkkia ja massaa. Diiva olisi sen vierellä näyttänyt aikamoiselta koipeliinilta. Virtaa neidissä on edelleen enemmän kuin pienessä (tai vähän isommassakin) kylässä, mutta osasi neiti rauhoittuakin vaikka kylässä oli super mielenkiintoinen taapero. Aava on päässyt tutustumaan agilityn alkeisiin ja onkin aikamoinen raketti radalla!

Aava

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017

Kulunut vuosi on ollut samalla elämäni paras, mutta myös surullisin vuosi. Tai oikeastaan kaikki oli täydellistä aina marraskuuhun asti.

Alku vuosi meni jännissä merkeissä kun lyötiin lopulliset pentuesunnitelmat lukkoon Miian kanssa. Urokseksi valikoitui Piina, Redadict Boot Camp Commander, joka oli oikeastaan kaikkea sitä mitä urokselta toivoin. Treffattiin helmikuun alkupuolella, jonka jälkeen jäätiinkin odottelemaan juoksujen alkua. Juoksut alkoivat vähän odotettua myöhemmin, mutta saimme onnistuneen astutuksen 29.3, ja kyllä siinä hurrattiin! Sitten jännitettiinkin ekaa ultraa.

Didi ja Piina 24.3

Ultrassa näkyikin neljä pentua, vaikka ell sanoi että piilossa voi toki olla enemmänkin, mutta neljä pientä palleroahan sieltä sitten syntyi 29.5. Didin synnytys sujui hyvin. Yhden pidemmän tauon se piti Aavan ja Kingin jälkeen, mikä pisti meidät jännittämään. Lopulta myös Vippi ja Diiva suvaitsivat saapua tähän maailmaan. Kaikki pennut syntyivät virkeinä ja Didi hoiti pennut alusta loppuun itse, minä olin vain sivusta seuraaja ja punnitsija.

20.5

28.5

täydellinen nelikko ♥
(vas. Aava, Vippi, Kingi ja Diiva)

Kesä menikin pentukuplassa ja olihan niissä hommaa (vaikka pentuja oli vain neljä), mutta päivääkään en vaihtaisi. Heinäkuussa koitti luovutus ja kolme pentua lähti ihaniin uusiin koteihin. Diiva jäi täydentämään meidän perhettä.



vas.Vippi, Kingi, Piina, Didi, Diiva ja Aava

Mennyt syksy osoitti minulle, että Diiva oli juuri sellainen kuin olin toivonut. Sen luonne, tekemisen ilo ja ulkomuoto miellyttivät ja en voinut uskoa että se tosiaan oli niin hieno ja pätevä pieni. Olisihan se pitänyt arvata, että kaikki oli liiankin täydellistä.


Didin kanssa käytiin syksyllä möllitaippareissa, missä se tuttuun tapaan pelleili vesityössä. Hakuruutu meni nappiin ja kanijäljellä se oli tuonut pupun vasta pienen motivoinnin jälkeen.


Lokakuun 29. päivä kävimme Diivan ensimmäisissä pentunäyttelyissä Lahdessa, jossa Diiva olikin hienosti ROP-pentu! Tuomarina oli Pirjo Aaltonen. Näyttelyissä oli myös Diivan sisko Aava, sekä puoliserkku Cooper.
Diivan arvostelu"5kk vanha. Tasapainoinen narttupentu. Hyvät mittasuhteet. Hyvin asettuneet korvat. Hyvät pään mittasuhteet. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä karvapeite. Hyvät liikkeet takaa. Hyvät etuliikkeet. Hyvin kannettu häntä. Sujuvat sivuliikkeet."


Marraskuussa menikin sitten kaikki pieleen. Perjantaina 3.11 käytiin ell Diivan kuumeilun takia, Diiva oli ollut myös tavallista vaisumpi. Kävimme vielä maanantainakin näytillä ja keskiviikkona 8.11 päätettiin ottaa selkäydinnäyte, siitä se alamäki sitten vasta alkoikin.


Seuraavat päivät olivat ihan kamalaa painajaista, mutta pikkuhiljaa Diivan olo alkoi kohentua. 30.11 Diiva pääsi vihdoin kotiin, oltuaan 3 viikkoa sairaalassa. Sairaalakäynnit jatkuivat kuitenkin fysioterapian merkeissä.

Nyt Diivan kehitys on hieman hidastunut, mikä on normaalia tässä vaiheessa, mutta toivotaan että toipuminen jatkuu niin, että Diiva pystyy elämään normaalia koiran elämää (neidillä olis hirmu iso halu päästä jo leikkimään koirakavereiden kanssa, mutta se ei tässä vaiheessa vielä onnistu).


Didin 5v synttäreitä juhlittiin 26.11. Nopeasti se aika menee ♥ Valitettavasti Diiva ei näihin "karkeloihin" päässyt vielä osallistumaan, mutta jospa ensi vuonna.

Didi ja syntymäpäivälahjaksi saatu pöllö

Didin ja Piinan muut pennut ovat voineet hyvin (Kingillä oli kennelyskä, mutta onneksi on toipunut siitä hyvin) ja perheet ovat olleet todella tyytyväisiä uusiin perheenjäseniinsä. On ollut ihana lukea heidän kuulumisiaan.
Johanna perusti Kingille myös blogin ja sieltä voikin käydä lukemassa heidän kuulumisiaan :)

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua!

Joulu vietetäänkin hieman eri tavalla kuin olin alunperin ajatellut, mutta pääasia että sitä juhlitaan kahden koiran voimin ♥ 

Oikein ihanaa joulua kaikille ja onnea tulevalle vuodelle!